Uusi alku

On tullut aika aloittaa uusi blogi. "Jatko-opiskelusta" näyttää hiljalleen kuihtuneen symbolisoiden ärsyttävän hyvin koko väitöskirjaprojektiani. Väitöskirjan tekemisessä on menossa uusi alku ja sen vuoksi tuli tunne, että myös blogin voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Samalla voi heittää romukoppaan ylevät tavoitteet blogin pitämisestä (blogini tulee olla asiallinen ja vain aiheesta, ja p*****t) ja ottaa päätavoitteeksi, että kunhan tekstiä syntyy aiheesta ja tyylistä viis. Joten...

"Hei, olen 27-vuotias mieshenkilö Kuopiosta. Perheestäni löytyy vaimo ja kaksi lasta, joista vanhempi on jo koulussa. Leipätyö löytyy IT-alalta lääketieteellisten tietovarastojen ja päätöksenteontukijärjestelmien parista. Jokunen vuosi sitten valmistuin Oulusta TOL:lta maisteriksi ja viime vuonna hankkiuduin jatko-opiskelijaksi samaiseen opinahjoon."

Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään. Viimeiset neljä viikkoa ovatkin menneet koti-isänä, kun vaimo on ollut töissä ja me lasten kanssa lomalla. En tiedä, onko olemasa parempaa keinoa irrottautua töistä kuin lapset. Neljä lomaviikkoa on hujahtanut ja montaa ajatusta ei ole töille tullut uhrattua. Akkujen latautumisen huomaa siitäkin, että virtaa riittää opintojen miettimiseen ja jopa kaiken maailman turhien blogien perustamiseen :)

Ai niin, oli tarkoitus selittää mikä mahtava logiikka tämän uuden blogin nimellä oikein on. Perustutkintoa suorittaessa tuli osallistuttua filosofiseen keskustelukerhoon (sai siitä jopa opintoviikkojakin) nimeltään Kadonneen totuuden metsästäjät (liekö enää hengissä). Siitä jäi hyvät muistot ja nimi jäi mieleen. Uutta blogia perustaessani se sitten vain pomppasi mieleen ja sopi loistavasti blogin nimeksi. Totuuden etsimistä koko väitöskirjaprojektin tekeminen on. Tosin, että voisi sanoa että on kadonnut totuus, olisi se joskus pitänyt olla tiedossa, mutta eipäs nyt ruveta saivartelemaan.

Tutkimussuunnitelman raakile aiheesta nro 2 olisi tässä työn alla. Järkyttävän kokoiselta urakalta tuntuu, kun miettii kuinka paljon joutuu lukemaan ennen kuin pääsee uudesta aihealueesta kunnolla kärryille. Onneksi tällä kertaa perusopinnot ovat liipaisseet edes jonkin verran aihealuetta, joten ihan tyhjän päällä tässä ei olla (toisin kuin aiheen nro 1 kanssa). Sitä vain mietin, että miten esitän asian ohjaajille, jotka eivät ole ollenkaan tietoisia tilanteesta. Kaikkein eniten toivoisin, että voisin naamatusten käydä keskustelemassa asiasta, jolloin asian voisi kerralla setviä. Puhelimessa asioiden puhuminen voi olla hankalaa ja sähköpostin kirjoittaminen on tylyä. 300km pitkä syy vain tekee visiitin käytännössä mahdottomaksi.

Viime aikojen kunnon kesäkeleillä ehdottomasti paras työskentelypaikka on ulkokonttori. Kannettava tietokone, langaton verkkoyhteys ja puutarhatuoli ovat lyömätön kombinaatio työskentely-ympäristöksi, muutamasta sääskestä huolimatta.