TV - sivutoimiopiskelijan kavala vihollinen

Meillä perhe-elämän rytmiin kuuluvat hyvin säännölliset iltahommat. Noin varttia vaille kahdeksan alkaa iltapalan antaminen piltille pienoisille (tai joinain satunnaisina iltoina niille *tanan kakaroille). Puoli yhdeksään mennessä on yleensä siirrytty sänkyyn ja yhdeksän maissa sammuu virta herra 3v:sta ja neiti 10v:kin on jo ehtinyt sänkyyn tai ainakin sen lähelle. Ja silloin on ensimmäistä kertaa päivässä se aika, kun voi tehdä jotain ilman, että joku tulee viiden minuutin päästä pomppimaan mahan päälle tai kysymään "Isi, saanko mä...".

Yhdeksän jälkeen on edessä tiukka valinnan paikka. Vaihtoehdot ovat vaimon kanssa oleilu, opiskelu, kuntoilu tai tv:n katsominen. Valitse siinä sitten. Kuntoilua tuli kesäaikaan tehtyä tavallista enemmän (mikä tarkoittaa huimaa kolme kertaa viikossa tahtia). Nyt opintojen taas päästyä paremmin vauhtiin tekisi sitä mielellään vähän joka ilta, jotta etenemistä voisi ihan oikeasti tapahtua. Mutta itseni, vaimon ja avioliiton kannalta on oleellista että yhteisiä iltoja löytyy joka viikko (niiden puuttumisen negatiiviset vaikutuksetkin tuli joskus testattua).

Kaikesta tästä huolimatta sitä joskus kuitenkin löytyy itsensä tv:n äärestä illalla katsomassa kolmosen tai nelosen yhdeksältä alkanutta amerikkalaissarjaa. Yleensä on ollut henkisesti niin väsynyt ettei jaksa artikkeleita tavata ja fyysisesti uupunut että lenkille lähtö ei innosta. Liian helppo vaihtoehto on vain istahtaa sohvalle ja katsoa jotain jota luulee pitävänsä mielenkiintoisena.

Aiemmassa työpaikassani kerrottiin tarinaa eräästä työntekijästä, jonka gradu alkoi vasta siinä vaiheessa edistyä, kun hän vei tv:nsä kämpältään muualle siksi aikaa kunnes kirjoitusurakka olisi päätöksessä. Työkaverillani puolestaan hajosi tv joskus keväällä ja ainakaan viimeksi kun asiasta keskustelimme ei uutta ollut tilalle hankittu. Hyvin ovat pärjänneet ilman vaikka lapsia on siinäkin taloudessa useampia.

Loppujen lopuksi tv:n katsomisessa on hyvin pitkälti kyse vain opitusta tavasta. Ja sitä myötä siitä on myös mahdollista oppia pois. Ja siinä on tavoitetta itselleni tulevalle syksylle: opetella olemaan aukaisematta tv:tä ja olla opettamatta itseään katsomaan alkavia uusia sarjoja. Täältä suljetun tv:n edestä tähän.