Olet mitä teet

Pikku hiljaa alkaa hiipua usko siihen, että olisi mahdollista onnistuneesti yhdistää työ ja opiskelu. Pian tulee täyteen kaksi kuukautta siitä, kun työkaveri jäi sairaslomalle ja omilla harteilla on ollut kahden ihmisen työt. Kyllähän sen tietää, että ei niistä ole käytännön mahdollisuuksia selvitä, mutta kun ihminen on varustettu liiallisella tunnollisuudella niin huolta asiasta tulee kannettua aivan liikaa. Ylitöitä on tullut ihan riittävästi ja sen arvaa, miten paljon paukkuja on ollut laittaa opintojen eteenpäin viemiseen.

Torstaina on asiakastilaisuus, jonka valmistelu on ollut viimeiset viikot tavoite numero yksi. Loppuvuodeksikin on kyllä hommaa n. 2,5 kertaa sen määrän mitä pystyy tekemään, mutta tein itseni kanssa sopimuksen, että tuon tilaisuuden jälkeen on aika opetella olemaan ottamatta stressiä. Kysehän on vain työstä!

Yhdestä asenteesta toivoisin osaavani luopua ja se on oman minäkuvan määrittäminen työn kautta. Tiedän, että liikaa katson itseäni sen kautta, miten onnistun työssäni. Tosin aina olen ollut samanlainen, että määritän itseni onnistumisten kautta. Koulumaailma on tällaiselle ihmisille helppo paikka, sillä säännöt ja tavat onnistumiselle on selvästi määritetty. Työelämä puolestaan osaa olla todella pelottava, sillä ei ole olemassa sääntöjä vaan ainoastaan ihmisiä. Ei sillä ettenkö ihmisten kanssa toimeen tulisi, mutta itsensä määrittelemisen tavat ovat hyvin erilaiset ja itselleni paljon vaikeammat. Työyhteisö, jossa toimin on kaiken lisäksi hyvin heterogeeninen ja kiinnekohtien löytäminen oman ajattelun ja muiden ajatuksien välillä on usein hankalaa. Siksi myös onnistuneen suorituksen määrittely on hankalaa ja oman mielipiteensä kanssa huomaa usein olevansa yksin. Heterogeenisyys ei sinällään ole ongelma, mutta yhdistettynä toimimattomaan keskustelukulttuuriin saa aikaan sen, että raja-aidat ihmisten katsantokantojen välillä ovat ja pysyvät.

Toivoisin, että saisin käännettyä opiskelun ja työnteon roolit keskenään, niin että opiskelu on se, mihin purkaa energia ja ohjata halu luoda jotain. Opettelua, opettelua ja vielä kerran opettelua se tuntuu vaativan. Tai sitten reilun kokoisen apurahan, jotta työn voi jättää kokonaan kuvioista pois.