150 sivua takana nykyajan filosofiaa takana ja laarissa tähän mennessä yksi tosi hyvä ajatus oman väikkärin kannalta. Vaan on järkyttävä määrä turhaa nippelitietoa tuossa kirjassa! Kuka sanoi mitä ja minä vuonna ja miten hän kahden ja puolen vuoden päästä ajatteli asiasta.
En tiedä onko filosofian yleinen esitystyyli sama kuin kirjassa, mutta ne vähäiset filosofian tekstit, jotka olen lukenut, ovat antaneet kuvan, että filosofisen tekstin tapa esittää asia on henkilö- eikä asiakeskeinen. Luonnontieteissä on tottunut siihen, että henkilöllä ei ole merkitystä vaan asiat jyrää. Henkilökeskeinen tarkastelu tyyliin "Aleksis kiven alakoulun äidinkielen arvosanojen vaikutus kirjoitustyylin kehittymiseen" on oman käsitykseni mukaan jossain mittakaavassa humanistien tapa toimia (anteeksi kaikille humanisteille, jos pahasti olen pielessä). Ja tuota henkilökeskeistä tapaa tuntuu tuo koko kirja olevan täynnä. Nimeä vain nimen perään. Onko niin, että filosofiassa on vain muutama henkilö, jotka oikeasti ovat aidosti luoneet jotain uutta vai miksi asioita ei voi tarkastella asiakeskeisesti?
Toinen purnaamisen aihe on sanavalintojen käyttö. Eikö esim. seuraavaa virkettä voi esittää mitenkään selväkielisemmin:
"ongelmat katoavat siinä tärkeässä mielessä, että ne osoittautuvat puhtaasti kielellisiksi, ja ne osoittautuvat puhtaasti kielellisiksi siinä tärkeässä mielessä, että ne syntyvät kielenkäytöstä, joka voidaan välittää ja jonka sijasta voimme omaksua toisenlaisen kielenkäytön, johon kyseisiä ongelmia ei sisälly"
On toki totta, että kun puhutaan yhden aihealueen asioista, niin tietyt termit kuvaavat tiettyjä alan sisäisiä asioita ja siksi kyseessä ei ole vain sivistyssanoilla snobbailu vaan eksaktiin ilmaisuun pyrkiminen. Ja on toki totta, että en ole itse aihealueeseen perehtynyt, jolloin vaatii aikansa totutella alan tyyliin ja sisältöön. Mutta siitä huolimatta jotenkin tulee välillä tunne, että onko nyt ihan pakko joka toisen sanan olla jokin vierasperäinen termi?
Noh, 300 sivua enää jäljellä, joten eiköhän tämä tästä.
25.10.2007
Näinkö filosofiaa kirjoitetaan?
Tunnisteet: Opinnot, Väitöskirja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Design by Blogger Templates
2 kommenttia:
Oi joi :) Miksi ihmeessä kidutat itseäsi lukemalla koko opuksen sanasta sanaan? Eikös yleiskatsaus asioihin ja sen kautta tehdyt valinnat siitä, mihin tutustut tarkemmin, riittäisi.
Itse olen myös aina kritisoinut filosofian kirjoja ja opetusta. Filosofit lienevät niin innostuneita omasta aihealueestaan, että unohtavat kertoa asioiden merkityksen (väitöskirja)tutkijalle käytännössä.
Tsemppiä!
Siksi, että oletin sisällöltä enemmän ja asenne lukemiseen on ollut peräisin innostuksesta aihealueeseen. Olet ihan oikeassa, että yleiskatsauksesta saisi ihan riittävästi irti tähän tarpeeseen. Noin pitkästä opuksesta ei millään voi painaa yhdellä lukemisella mieleensä edes kaikkea oleellista sisältöä, ei lähellekään.
Yksi seikka mikä noista teksteistä vielä nousi esiin on se, että mistään asiasta ei haluta oikein sanoa mitään varmaa. Ja sama filosofi yhdistetään väliin yhteen aatteeseen ja väliin taas täysin vastakkaiseen ajatteluun. Ihan kuin mistään ei voisi oikein sanoa yhtään mitään. Ja kyse on sentään usean vuosisadan tutkimuksen tuloksista.
Lähetä kommentti