Näinkö filosofiaa kirjoitetaan?

150 sivua takana nykyajan filosofiaa takana ja laarissa tähän mennessä yksi tosi hyvä ajatus oman väikkärin kannalta. Vaan on järkyttävä määrä turhaa nippelitietoa tuossa kirjassa! Kuka sanoi mitä ja minä vuonna ja miten hän kahden ja puolen vuoden päästä ajatteli asiasta.

En tiedä onko filosofian yleinen esitystyyli sama kuin kirjassa, mutta ne vähäiset filosofian tekstit, jotka olen lukenut, ovat antaneet kuvan, että filosofisen tekstin tapa esittää asia on henkilö- eikä asiakeskeinen. Luonnontieteissä on tottunut siihen, että henkilöllä ei ole merkitystä vaan asiat jyrää. Henkilökeskeinen tarkastelu tyyliin "Aleksis kiven alakoulun äidinkielen arvosanojen vaikutus kirjoitustyylin kehittymiseen" on oman käsitykseni mukaan jossain mittakaavassa humanistien tapa toimia (anteeksi kaikille humanisteille, jos pahasti olen pielessä). Ja tuota henkilökeskeistä tapaa tuntuu tuo koko kirja olevan täynnä. Nimeä vain nimen perään. Onko niin, että filosofiassa on vain muutama henkilö, jotka oikeasti ovat aidosti luoneet jotain uutta vai miksi asioita ei voi tarkastella asiakeskeisesti?

Toinen purnaamisen aihe on sanavalintojen käyttö. Eikö esim. seuraavaa virkettä voi esittää mitenkään selväkielisemmin:

"ongelmat katoavat siinä tärkeässä mielessä, että ne osoittautuvat puhtaasti kielellisiksi, ja ne osoittautuvat puhtaasti kielellisiksi siinä tärkeässä mielessä, että ne syntyvät kielenkäytöstä, joka voidaan välittää ja jonka sijasta voimme omaksua toisenlaisen kielenkäytön, johon kyseisiä ongelmia ei sisälly"

On toki totta, että kun puhutaan yhden aihealueen asioista, niin tietyt termit kuvaavat tiettyjä alan sisäisiä asioita ja siksi kyseessä ei ole vain sivistyssanoilla snobbailu vaan eksaktiin ilmaisuun pyrkiminen. Ja on toki totta, että en ole itse aihealueeseen perehtynyt, jolloin vaatii aikansa totutella alan tyyliin ja sisältöön. Mutta siitä huolimatta jotenkin tulee välillä tunne, että onko nyt ihan pakko joka toisen sanan olla jokin vierasperäinen termi?

Noh, 300 sivua enää jäljellä, joten eiköhän tämä tästä.

Can Design Be Research

Opiskeluaikana tuli joskus kaveriporukassa naureskeltua graduille, joissa oli vain tekaistu jokin ohjelma tai sen osa ja siitä sitten saatu gradu aikaiseksi. Yhtään tällaista tutkimusta ei tullut kokonaan luettua, mutta olen vakuuttunut, että esitetyssä kritiikissä oli pohjaa monessa tapauksessa.

Noilta ajoilta jäänyt mielikuva on onnistunut elämään aina tähän päivään asti. Tai oikeastaan ei tähän päivään, sillä eilen aloitin lukemaan ISWorldin artikkelia "Design Research in Information Systems". Ja sen seurauksena on joutunut hiukan korjaamaan omaa käsitystään design researchista. Onkohan tämä muuten taas yksi niistä termeistä, joille ei ole olemassa suomenkielistä vastinetta? Suunnittelututkimus ei ainakaan olisi ollenkaan paha suomennoksena. Google näyttää vievän lähinnä muotoilua käsitteleville sivuille, kun vastausta yritin hakea.

ISWorldin artikkelin alkupuolella on otsikkona "Can Design Be Research", joten en taida olla ainut, jolla on lähtökohtaisesti skeptinen suhtautuminen aiheeseen. Koko design researchin perusajatus löytyy Owenin tekstistä tehdystä lainauksesta "Knowledge is generated and accumulated through action. Doing something and judging the results is the general model . . . the process is shown as a cycle in which knowledge is used to create works, and works are evaluated to build knowledge". Eli tietämys ja tekeminen ovat erottamattomasti suhteessa toisiinsa. Samaa lähestymistapaa on muuten käytetty knowledge management -tutkimuksessa (tuli tätä kirjoittaessa juuri mieleeni) puhuttaessa Knowledge Work -käsitteestä (Integrating Doing and Thinking in a Work Context näyttäisi olevan mieleen putkahtaneen artikkelin nimi).

Design Researchin tulokset voidaan jakaa viiteen yleiseen kategoriaan:
- Rakenteet (käsitteet)
- Mallit
- Menetelmät
- Toteumat (eng. Instantiations)
- Paremmat teoriat

Eli se, että design research tuloksena olisi aina vain joku "tekaistu ohjelma" voidaan unohtaa. Onhan se ohjelma (tai vastaava) siellä yhtenä kohtana eli toteumana, mutta paljon on muitakin vaihtoehtoja.

Artikkelia lukiessa tuli ahaa-elämys, kun aloin miettiä, kuinka tämä liittyy omiin intresseihini. Työnkuvasta iso osa "ohjelmien tekaisua", joten ehkä design research voisi olla se keino, jolla yhdistää työ ja opinnot paremmin toisiinsa. Positiivista asiassa on sekin, että käsitteelliset yhtymäkohdat knowledge workiin ovat selvät, kun sitä teoriaa olen kuitenkin pohtinut näkökulmaksi omalle työlleni.

Väliin teorioiden kanssa pelatessa tuntuu, että sitä yrittää löytää ne teoriat, jotka istuvat parhaiten siihen tapaan, jolla itse haluaa asiat ajatella. Esim. omalla kohdallani knowledge work oli termi, joka heti miellytti samoin kuin nyt design research.

Ja tämä blogimerkintä ei näköjään tule sisältämään aasinsiltaa, joka yhdistäisi alun ja lopun. Väittävät, että sellainen olisi paremmissa teksteissä tapana. Sen sijaan loppu on tällä kertaa tässä näin.

KM - Mielenkiintoista, mukavaa ja mukaansa tempaavaa

Knowledge management alkaa pikku hiljaa tempaista mukaansa. Artikkeleita on tullut etsittyä ja luettua ja joitain aihetta käsitteleviä blogejakin löytyi. Välillä tuntuu, että KM:ssä on kyse myös jollain tapaa muoti-ilmiöstä ja loppujen lopuksi on kyse hyvin yksinkertaisista asioista, jotka nyt vain sattuvat saamaan aika paljon huomiota juuri tällä hetkellä.

Paljolti homma tuntuu pyörivän tietynlaisen ajatusmallin ympärillä, jossa yhtenä keskeisenä lähtökohtana on Nonakan ja Takeuchin järkyttävän paljon viitattu malli tietämyksen siirtymisestä hiljaisen tiedon ja eksplisiittesen tiedon välillä. Tai ainakin sellaisen kuvan sain parista kohtuullisen tuoreesta yhteenvedosta. Oikeastaan ainoa hiukan poikkeava tarkastelutapa on tähän mennessä tullut vastaan australialaisten artikkelissa, jossa keskeisenä terminä on Knowledge work. Omaan ajatusmalliin tuo termi jotenkin kolahti sopivasti ja tuntui antavan enemmän näkökulmaa asioihin kuin mitä aiemmin on saanut. Ohjaajalta olin saanut vinkin tuota termiä etsiä, mutta tuon artikkelin etsin käsiini ihan muilla perusteilla ja vasta lukiessa huomasin, että olin "oikeassa" suunnassa.

Mikä on mielenkiintoista knowledge managementissa (btw, kellään kertoa hyvää suomennosta termille?), on että se on hyvin poikkileikkaava perinteisiin tieteenaloihin nähden. Enimmäkseen kyse vaikuttaisi olevan organization sciencesta ja sitä kautta siis taloustieteistä. Toisaalta knowledge on yhtä kuin tietämys eli lähellä tietoa ja sitä kautta tietojenkäsittelytieteen voisi olettaa käsittelevän aihetta. Tietojärjestelmäsidonnaista KM:ia on kyllä tutkittu, mutta minkäänlainen edellytys ei sen oleamassa olo ole.

Eräs ilta tutkimusmahdollisuuksia päässäni pyöritellessä havahduin yhtäkkiä, että eiväthän miettimäni aiheet sisällä lainkaan tietojärjestelmää! Ja muistaakseni kuitenkin TOL:lle jatko-opiskelijaksi olen ilmoittautunut. Aihe vaan tempaa mukaansa ja miettimään jää helposti sitä, minkä itse näkee tärkeäksi. Sisälsi se sitten tietojärjestelmäkytköksiä eli ei. Vaan ehkä se kone pitää jollain tavalla mukaan kytkeä. Epäilen että laitoksella muuten kattovat pahalla.

Näin lopuksi on tunnustettava, että artikkelien lukeminen osaa olla nautittavaa. Uppoutuminen teksteihin ja ajatuksen lentäminen teorioita pyöritellessä on jotain mistä itse nautin paljon. Käytännöllistä musta ei saa tekemälläkään, joten väikkärin väkertäminen on juuri sopivaa puuhastelua mulle.

Knowledge Management vai Decision Support Systems

Uuteen aihealueeseen liittyvää kirjallisuutta on tullut käytyä jonkin verran läpi. Eihän muutamassa viikossa nyt kovin paljon ehdi, mutta pari review-artikkelia lukemalla ja pelkästään artikkeleiden otsikoita selaamalla jo saa jonkinlaisen käsityksen pääasiallisista linjauksista aihealueella.

Oman mielenkiintoni kannalta relevanttia asiaa näyttää löytyvän sekä Decision Support System (DSS) että Knowledge Management (KM) -kirjallisuudesta. Tarjolla olisi siis kaksi hiukan erilaista näkökulmaa, joilla on kuitenkin selviä yhtymäkohtia. DSS oli se, mistä liikkellee lähdin ja mitä aluksi ajattelin teoriakontekstiksi, mutta en ole ihan varma, onko se ihan soveltuva. Päätöksenteontukijärjestelmiin liitetään yleisesti ajatus päätöksestä, jota ollaan tekemässä, kun taas mahdollisessa empiriassa kyse on enemmänkin taustainformaation tarjoamisesta ilman sidosta päätöksentekotilanteeseen (tai sekin saattaa kyllä olla, en ole ihan varma, kun empiriaa ei vielä ole olemassa).

KM sopii teoriataustaksi hyvin, kun pitää tarkastella yleisesti tietämystä ja informaatiota ilman sidoksisuutta tiettyyn tilanteeseen. Hakusanoilla "knowledge management" Google Scholar palauttaa "vain" 209 000 hakutulosta. Ja siitä joukosta pitäisi sitten löytää se oma solu, jota kukaan muu ei ole sattunut tutkimaan (ts. kukaan ei ole nähnyt siinä mitään mieltä, kun tuloksella ei ole mitään merkitystä).

Tämä ongelma ei lähde aukeamaan kuin hakemalla, poimimalla ja lukemalla. Tämä ilta on ollut taas yksi niistä illoista, kun Google Scholar ja Nelli-portaali ovat olleet ahkerassa käytössä. En tiedä, onko kenellekään ollut hyötyä JabRef-jorinoistani aiemmin, mutta itse itseäni selkään taputtelin, kun vanhoja tekstejä selailin. Keväällä vaihtuneen koneen myötä jouduin asentamaan ja konfiguroimaan ohjelmistot alusta alkaen uudelleen. Huomattavasti miellyttävämpi urakka tällä kertaa verrattuna ensimmäisen kerran yritys-erehdys-taktiikkaan.

Lapsellinen tapa ajatella

Tänään aamulla keskustelimme herra 3v:n kanssa kuolemasta hänen omasta aloitteestaan. Keskustelu alkoi yllättävällä kysymyksellä: Olisiko teistä kiva jos minä kuolisin? Vastausta tuskin tarvitsee kertoa, mutta jatkoa seurasi kysymyksellä: Miten joku kuolee? Täytyy myöntää, etten ollut ihan varautunut näitä keskusteluita käymään. Ehkä kyselyikä alkaa tehdä tuloaan. Lopuksi viimeinen kysymys oli: "Entä jos kaikki kuolee? Silloin kukaan ei sure". Käsittääkseni selitys tällä jälkimmäiselle, hiukan yllättävälle mielipiteelle, oli, että silloin ei ole ketään jäljellä, joka surisi (tosin pienen suusta tämä ei ihan näin jäsennetysti tullut). Hyvin looginen selitys siis. Näkökulma vain ei ollut itselläni koskaan juolahtanut mieleen.

Mietityttämään koko keskustelu jäi niin sisältönsä kuin yllättävän johtopäätöksensä vuoksi. Kuinka osaisi itse irtautua tutuista näkökulmista ja kysyä erilaisia kysymyksiä. Paradoksaalista koko väitöskirjan teossa on, että ensin pitää opiskella aihealueen teoriat ja tarkastelutavat ja sen jälkeen pitäisi osata irtautua niistä pystyäkseen luomaan jotain uutta ja erilaista. Kun vain osaisi olla kuten herra 3v tuossa vieressä ja kysyä asioista niin kuin ne näyttävät olevan eikä niin kuin niistä on tottunut ajattelemaan.

Teorioita lueskelemassa

Teorioita on tullut pohdiskeltua viime päivinä jonkin verran. Siis niitä sellaisia koko työtä ohjaavia pohjateorioita. Ja jollainen olisi kai syytä olla valittuna omalle tutkimukselle antamassa näkökulmaa asioiden tarkasteluun, ettei tutkimuksesta muodostuisi sillisalaattia.

Perusopinnot TOL:lla olivat hyvin käytännönläheiset ja artikkelien luku aika olematonta paria poikkeusta lukuunottamatta. Teoriat eivät ehtineet tulla kovin tutuiksi. Markkinoinnin opinnoissa lähestymistapa oli paljon enemmän teoriavetoinen, mutta cumun aikana ei vielä kovin syvälle asioihin ehdi päästä. Tuntuu siltä, että teorioiden tuntemisessa on vielä omalla kohdallani selviä puutteita.

Sen vuoksi olenkin tykästynyt ISWorldin Theories used in IS Research -sivuun, jossa on listattuna yleisimpiä tietojärjestelmätieteen alalla käytettyjä teorioita. Jokaisesta teoriasta on annettu mm. selitys, teorian luoja ja alkuperäiset artikkelit, soveltamisen taso (yksilö, ryhmä, yritys, jne.), linkkejä lisätietoon sekä viitteitä teksteihin, jotka soveltavat ko. teoriaa. Voisiko enempää enää toivoa?

Toki ohjaajan tehtävä on pystyä ehdottamaan tutkimukseen soveltuvia teorioita. Mutta ainakin itseni on helpompi hyväksyä ehdotukset tai olla eri mieltä, jos pystyy katsomaan vaihtoehtoja hiukan laajemmin ja näkemään muita mahdollisuuksia.

Kummastelua blogeista

Kävin tänään pitkästä aikaa läpi Blogilistan hakemistoja tutkaillen, mitä uutta sinne on ilmaantunut. Listaa selatesin ja tuli tunne, että lähes kaikki väitöskirjaan liittyvät blogit ovat naissukupuolen edustajien tuottamia. Tein pienen empiirisen tutkimuksen ja kävin läpi kaikki 11 (pl. omat blogini) väitöskirja-kategoriassa olevaa blogia tarkistaen kirjoittajien sukupuolen. Naiset olivat selvänä enemmistönä luvuin 9-2, joten ensiaavistus oli oikein suuntainen.

En ole bloggaamiseen itseensä ilmiönä perehtynyt sen vertaa, että tietäisin kumpi sukupuoli yleisesti blogeissa on paremmin edustettuna. Yliopistomaailmassa kuitenkin naiset ovat oman ymmärrykseni mukaan enemmistönä. Otoskoko oli kyllä sen verran pieni, että tästä ei mitään suurta tieteellistä julistusta taida saada aikaiseksi, joten menköön tulos sattuman piikkiin.

Toinen kysymys, mikä on itse asiassa askarruttanut mieltä jo aiemmin on se, että miksi IT-alan opiskelijoiden blogeja ei ole tullut vastaan. Lääkärinalkujen blogeja on löytynyt useampia ja mediatutkimusta ja taloutta käsitteleviä blogeja on tullut joskus selailtua. Työn puolesta on tottunut, että IT-alan informaatiota on enemmän kuin tarpeeksi verkossa tarjolla. Epäilen, että kyse on siitä, että blogin pitäminen ei ole tekniikkaa, ts. it-alasta kiinnostunut ihminen intoutuu ennemmin väsäämään sivustoa teknisesti kuin tuottamaan sille sisältöä.

--

Professorit ilmeisesti viettävät vielä lomaa tähän aikaan vuodesta. Kumpikaan ohjaajistani ei ole vastannut toissapäivänä lähettämääni viestiin, jossa kyselin sopivaa ajankohtaa puhelinkeskustelulle. Laitoin spostissa tiedon, että hommat eivät ole edenneet suunnitellusti ja aiheen vaihtaminen olisi edessä. Jotenkin sosiaalisesti hankala tilanne kertoa haluavansa aloittaa alusta ja siksi toivoisi saavansa asian käsiteltyä ohjaajien kanssa, mutta näyttää nyt pakostakin se venyvän. Omalta osaltani olen päätöksen tehnyt ja minun opinnoistani ja väitöskirjastani on kysymys, joten sinällään ohjaajien mielipiteillä ei pitäisi olla käytännön valtaa. Toivoisin vain, että ohjaussuhde olisi mahdollisimman toimiva ja sitä ei edistä, että toinen osapuoli pomppii ees takaisin tietämättä, mitä oikeasti tulee tekemään.

Uusi alku

On tullut aika aloittaa uusi blogi. "Jatko-opiskelusta" näyttää hiljalleen kuihtuneen symbolisoiden ärsyttävän hyvin koko väitöskirjaprojektiani. Väitöskirjan tekemisessä on menossa uusi alku ja sen vuoksi tuli tunne, että myös blogin voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Samalla voi heittää romukoppaan ylevät tavoitteet blogin pitämisestä (blogini tulee olla asiallinen ja vain aiheesta, ja p*****t) ja ottaa päätavoitteeksi, että kunhan tekstiä syntyy aiheesta ja tyylistä viis. Joten...

"Hei, olen 27-vuotias mieshenkilö Kuopiosta. Perheestäni löytyy vaimo ja kaksi lasta, joista vanhempi on jo koulussa. Leipätyö löytyy IT-alalta lääketieteellisten tietovarastojen ja päätöksenteontukijärjestelmien parista. Jokunen vuosi sitten valmistuin Oulusta TOL:lta maisteriksi ja viime vuonna hankkiuduin jatko-opiskelijaksi samaiseen opinahjoon."

Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään. Viimeiset neljä viikkoa ovatkin menneet koti-isänä, kun vaimo on ollut töissä ja me lasten kanssa lomalla. En tiedä, onko olemasa parempaa keinoa irrottautua töistä kuin lapset. Neljä lomaviikkoa on hujahtanut ja montaa ajatusta ei ole töille tullut uhrattua. Akkujen latautumisen huomaa siitäkin, että virtaa riittää opintojen miettimiseen ja jopa kaiken maailman turhien blogien perustamiseen :)

Ai niin, oli tarkoitus selittää mikä mahtava logiikka tämän uuden blogin nimellä oikein on. Perustutkintoa suorittaessa tuli osallistuttua filosofiseen keskustelukerhoon (sai siitä jopa opintoviikkojakin) nimeltään Kadonneen totuuden metsästäjät (liekö enää hengissä). Siitä jäi hyvät muistot ja nimi jäi mieleen. Uutta blogia perustaessani se sitten vain pomppasi mieleen ja sopi loistavasti blogin nimeksi. Totuuden etsimistä koko väitöskirjaprojektin tekeminen on. Tosin, että voisi sanoa että on kadonnut totuus, olisi se joskus pitänyt olla tiedossa, mutta eipäs nyt ruveta saivartelemaan.

Tutkimussuunnitelman raakile aiheesta nro 2 olisi tässä työn alla. Järkyttävän kokoiselta urakalta tuntuu, kun miettii kuinka paljon joutuu lukemaan ennen kuin pääsee uudesta aihealueesta kunnolla kärryille. Onneksi tällä kertaa perusopinnot ovat liipaisseet edes jonkin verran aihealuetta, joten ihan tyhjän päällä tässä ei olla (toisin kuin aiheen nro 1 kanssa). Sitä vain mietin, että miten esitän asian ohjaajille, jotka eivät ole ollenkaan tietoisia tilanteesta. Kaikkein eniten toivoisin, että voisin naamatusten käydä keskustelemassa asiasta, jolloin asian voisi kerralla setviä. Puhelimessa asioiden puhuminen voi olla hankalaa ja sähköpostin kirjoittaminen on tylyä. 300km pitkä syy vain tekee visiitin käytännössä mahdottomaksi.

Viime aikojen kunnon kesäkeleillä ehdottomasti paras työskentelypaikka on ulkokonttori. Kannettava tietokone, langaton verkkoyhteys ja puutarhatuoli ovat lyömätön kombinaatio työskentely-ympäristöksi, muutamasta sääskestä huolimatta.