Kun julkaisujen määrä ratkaisee

Communications of the ACM -journalissa (oman alani kolmanneksi arvostetuin lehti) oli artikkeli, joka alkoi:

"As a senior researcher, I am saddened to see funding agencies, department heads, deans, and promotion committees encouraging younger researchers to do shallow research. As a reader of what should be serious scientific journals, I am annoyed to see the computer science literature being polluted by more and more papers of less and less scientific value."

Kyseessä ei ole tavallinen artikkeli vaan kannanotto computer science -alan nykyisen julkaisupolitiikan ongelmiin ja samoja ongelmia on varmasti löydettävissä myös muilta tieteenaloilta. Yleisesti ottaen ongelmien lähtökohta on, että julkaisujen määrä ratkaisee, ei niiden sisältö. Tästähän on ollut keskustelua kotimaassammekin liittyen yliopistojen varojen jakoon. Määrän ollessa ratkaiseva tekijä ovat seuraukset artikkelin mukaan:

• It encourages superficial research
• It encourages overly large groups
• It encourages repetition
• It encourages small, insignificant studies
• It rewards publication of half-baked ideas

Onko tilanne tosiaan näin raadollinen, että määrä korvaa täysin laadun? Ja onko tämä vain yhden alan tauti vai laajemminkin tieteen HIV, joka leviää ja jota voi hoitaa, mutta josta ei voi parantua?

Itsellä kun ei suunnitelmissa ole ura akateemisella puolella niin en ole menettänyt yöunia sen vuoksi, mistä saada tarpeeksi julkaisuja aikaiseksi. Toisin voi olla heillä, joilla on leipä kiinni siitä, kuinka paljon julkaisuja kasaan saavat. Vaikken nyt enää mikään untuvikko olekaan, niin sitä kuitenkin toivoisi voivansa pitää kiinni joistain ihanteista ja yksi niistä on se, mikä on tarkoitus tieteellisen tekstin tuottamisella.

Muutakin asiaa aiheeseen liittyen artikkelista löytyy kuten mm. kuinka hyödyntää nykyiset pelisäännöt parhaiten (eli vinkkiä juuri heille, jotka tuskailevat julkaisumäärien kanssa). Teksti on kokonaisuudessan luettavissa mm. täällä. Omiin silmiini viite siihen tarttui Daniel Lemire'n blogin kautta.

Can Design Be Research

Opiskeluaikana tuli joskus kaveriporukassa naureskeltua graduille, joissa oli vain tekaistu jokin ohjelma tai sen osa ja siitä sitten saatu gradu aikaiseksi. Yhtään tällaista tutkimusta ei tullut kokonaan luettua, mutta olen vakuuttunut, että esitetyssä kritiikissä oli pohjaa monessa tapauksessa.

Noilta ajoilta jäänyt mielikuva on onnistunut elämään aina tähän päivään asti. Tai oikeastaan ei tähän päivään, sillä eilen aloitin lukemaan ISWorldin artikkelia "Design Research in Information Systems". Ja sen seurauksena on joutunut hiukan korjaamaan omaa käsitystään design researchista. Onkohan tämä muuten taas yksi niistä termeistä, joille ei ole olemassa suomenkielistä vastinetta? Suunnittelututkimus ei ainakaan olisi ollenkaan paha suomennoksena. Google näyttää vievän lähinnä muotoilua käsitteleville sivuille, kun vastausta yritin hakea.

ISWorldin artikkelin alkupuolella on otsikkona "Can Design Be Research", joten en taida olla ainut, jolla on lähtökohtaisesti skeptinen suhtautuminen aiheeseen. Koko design researchin perusajatus löytyy Owenin tekstistä tehdystä lainauksesta "Knowledge is generated and accumulated through action. Doing something and judging the results is the general model . . . the process is shown as a cycle in which knowledge is used to create works, and works are evaluated to build knowledge". Eli tietämys ja tekeminen ovat erottamattomasti suhteessa toisiinsa. Samaa lähestymistapaa on muuten käytetty knowledge management -tutkimuksessa (tuli tätä kirjoittaessa juuri mieleeni) puhuttaessa Knowledge Work -käsitteestä (Integrating Doing and Thinking in a Work Context näyttäisi olevan mieleen putkahtaneen artikkelin nimi).

Design Researchin tulokset voidaan jakaa viiteen yleiseen kategoriaan:
- Rakenteet (käsitteet)
- Mallit
- Menetelmät
- Toteumat (eng. Instantiations)
- Paremmat teoriat

Eli se, että design research tuloksena olisi aina vain joku "tekaistu ohjelma" voidaan unohtaa. Onhan se ohjelma (tai vastaava) siellä yhtenä kohtana eli toteumana, mutta paljon on muitakin vaihtoehtoja.

Artikkelia lukiessa tuli ahaa-elämys, kun aloin miettiä, kuinka tämä liittyy omiin intresseihini. Työnkuvasta iso osa "ohjelmien tekaisua", joten ehkä design research voisi olla se keino, jolla yhdistää työ ja opinnot paremmin toisiinsa. Positiivista asiassa on sekin, että käsitteelliset yhtymäkohdat knowledge workiin ovat selvät, kun sitä teoriaa olen kuitenkin pohtinut näkökulmaksi omalle työlleni.

Väliin teorioiden kanssa pelatessa tuntuu, että sitä yrittää löytää ne teoriat, jotka istuvat parhaiten siihen tapaan, jolla itse haluaa asiat ajatella. Esim. omalla kohdallani knowledge work oli termi, joka heti miellytti samoin kuin nyt design research.

Ja tämä blogimerkintä ei näköjään tule sisältämään aasinsiltaa, joka yhdistäisi alun ja lopun. Väittävät, että sellainen olisi paremmissa teksteissä tapana. Sen sijaan loppu on tällä kertaa tässä näin.

How to write consistently boring scientific literature

En varmaan ole ainoa, joka on tuskaillut tieteellisten artikkelien kuivan tyylin kanssa. Harvassa ovat ne tekstit, joissa vähänkään pilkottaisi kirjoittajan persoona tai teksti olisi miellyttävää lukea alusta loppuun sujuvan tarinan kerronnan ansiosta. Asiasisältö on se, jonka vuoksi kuivaakin kuivempaa tekstiä vain tulee jankattua sana sanalta eteenpäin.

Ja tuohonhan sitä on itsekin pyrkimässä. Julkaisun teko kun on tavoitteena niin tiettyyn malliin on pakko alistua, muuten ei yhteisöön ole asiaa. Onneksi aiheesta on julkaistu tieteellinen artikkeli, How to write consistently boring scientific literature, opastamaan tylsän kirjoittamisen saloihin. Siihen on laadittu TOP 10 -lista keinoista kirjoittaa tylsä tieteellinen artikkeli (se kaikkien jatko-opiskelijoiden suuri tavoite siis). Itseäni miellytti erityisesti omaan alaani soveltuen neuvo numero 7: Use many abbreviations and technical terms. Mitäpä sitä ei tekisi tutkintonsa saavuttaakseen.