Cool Tools for Scholars

Confessions of a Science Librarian -blogin pitäjä oli pitänyt esityksen otsikolla Cool Tools for Scholars ja slaidit ovat blogin kautta saatavilla. Aiheena siis webistä löytyvät työkalut/sisällöt, joista voi olla hyötyä akateemisille ihmisille. Listattuna oli monia tuttuja mutta myös monia itselleni uusia sivuja.

Lisää vaihtoehtoja viitteidenhallintaan

Aiempaa blogiani lukeneet saattavat muistaa, että JabRefista on tullut horistua muutamaan otteeseen. Se on ollut käytössä viitteidenhallintaan aika lailla väikkärin teon alusta alkaen. Tärkeä työkalu ja omat kommentit artikkeleiden kohdalla ovat huonomuistiselle korvamaattomat.

JabRefissa, kuten kaikissa ohjelmissa, on tietenkin omat puutteensa. Viitteiden vienti on usein hankalaa, kun esim. RIS-formaatissa (ScienceDirectin käyttämä formaatti) tarjolla olevat viitetiedot pitää ensin tallentaa kovalevylle tiedostoksi ja sieltä tuoda erikseen JabRefiin. RefWorksin käyttäjät näyttävät pääsevän paljon helpommalla, kun viitteen lisäämiseksi arkistoon on suora toiminto jo artikkelitietokannan sivulla. Olen todennäköisesti dossiili, mutta en vain ole kotonani verkossa sijaitsevan viitearkiston kanssa. Tiedot pitää olla itsellä tallessa (jotta ne voi hukata kokonaan kovalevyn hajotessa) eikä luottaa johonkin osapuoleen, jonka nimeä ei edes tiedä (käsi ylös ken väittää tietävänsä minkä niminen firma tuottaa RefWorks-ohjelmaa).

JabRefin kohdalla hankaluus on, että se on erillinen ohjelma, jolloin artikkeliviitteiden käsittelyssä alt-tab-yhdistelmä on ahkerassa käytössä hypittäessä selaimen ja viitearkiston välillä. Ja Vähemmät tekniset ihmiset todennäköisesti vierastavat mystistä bibtex-sanaa, joka jabrefiin läheisesti liittyy. Tai näin voisi ainakin päätellä kommentista, jonka aiemmin olen saanut: "Latexit ym ovat aivan liian vaikeita muille kuin tietojenkäsittelyn tai matematiikann opiskelijoille."

Tänään tuli vastaan uusi vaihtoehto viitteidenhallintaan, josta löytyy, jos ei muuta, niin ainakin hassu ja kömpelö nimi. Zotero on webbisivujensa mukaan "a free, easy-to-use Firefox extension to help you collect, manage, and cite your research sources". Kokeilla tuota en ole vielä ehtinyt, mutta webbisivujen perusteella sai lupaavan kuvan. Siinä missä JabRef on irrallinen ohjelma toimii Zotero siellä missä artikkeleita metsästetään eli selaimessa. Ja vastineena JabRefin latex/lyx/openoffice-integraatiolle löytyy Zoterosta integraatio Wordiin ja OpenOfficeen (ja bloggaussoftista näytti WordPress-liityntä olevan tarjolla).

Varmasti tulee jossain vaiheessa kokeiltua, onko tuosta työkalusta mihinkään. Yksi keskeinen kysymys on tietenkin, kuinka hyvin saan jabrefissa käsitellyt tiedot siirrettyä uuteen ympäristöön, jos tarvetta tulee. Ainakaan tämän kommentin perusteella se ei mene kuin vettä valaen. Mutta puhunpa vasta sitten enemmän kun tiedän oikeasti asiasta jotain.

Uusin lisä muonavahvuuteen

Esitellään uusi perheenjäsen nyt oikein kuvan kera. Kuva otettu 20.10.

Google ja bloggaaminen

FeedBurnerista kun tuli luovuttua, niin ei ole ollut mitään käsitystä feedin kautta tätä blogia seuraavien määrästä. Satuin tässä eräs päivä tarkistamaan Webmaster Toolsin kautta, josko Google olisi lopultakin saanut sivut indeksoitua (asia, joka tuntuu kestävän uskomattoman kauan). Ei ollut vieläkään, mutta huomasin samalla visiitillä, että työkalujen statistiikkaan oli tullut tieto siitä, kuinka monta kertaa blogin feed on tilattu Googlen lukijoihin (iGoogle, Google Reader, Orkut).

Pikku hiljaa näyttävät Googlen eri palvelut nivoutuvan yhteen ja kattavuus blogin tai webbisivuston ylläpitäjän kannalta on aika hyvä. FeedBurnerin ja Bloggerin yhteensovittaminen toimii paremmin kuin aiemmin (vaikkei omasta mielestäni vieläkään riittävän hyvin), Webmaster Toolsin kautta saa tietoa, kuinka Google sivua käyttää ja Analyticsin kautta sivulla kävijöistä.

Flickr:iä tuli tänään kokeiltua ensimmäistä kertaa ja se puolestaan näyttää kuuluvan Yahoo-leiriin. Yahoo:sta on itsellä hiukan negatiiviset mielikuvat johtuen teknisistä ongelmista käytössä ja siitä, että siihen firmaan on mahdotonta antaa palautetta. Tai ainakaan kerran etsiessäni en millään löytänyt linkkiä tai osoitetta, jonka kautta palautetta voisi antaa.

Kehitys näyttää olevan siinä vaiheessa, että on vuorossa jonkinasteinen jakautuminen leireihin. Sama ilmiöhän toistuu monessa muussakin yhteydessä. Seurauksena yleensä on, että yhden leirin palikat tukevat samaan leiriin kuuluvia palikoita, mutta eivät muiden leirien palikoita (esim. Google ei tarjoa lukumääriä Bloglinesin kautta lukevista). Paikoittain standardit ovat kohtuu hyvällä mallilla (esim. feedit), mutta vaikkapa blogin siirtäminen toiseen palveluun on kyllä käytännössä mahdotonta standardien puuttuessa.

Aiheeseen jollain tapaa liittyen, tuli mielenkiintoinen kommentti vastaan tänään koskien Googlen ja Microsoftin tapoja tarkastella asioita (alkuperäinen teksti löytyy Joel on Software -blogista, vastaan se tuli Michael Nilsenin blogissa) :

A very senior Microsoft developer who moved to Google told me that Google works and thinks at a higher level of abstraction than Microsoft. “Google uses Bayesian filtering the way Microsoft uses the if statement,” he said. That’s true. Google also uses full-text-search-of-the-entire-Internet the way Microsoft uses little tables that list what error IDs correspond to which help text. Look at how Google does spell checking: it’s not based on dictionaries; it’s based on word usage statistics of the entire Internet, which is why Google knows how to correct my name, misspelled, and Microsoft Word doesn’t.

Kun julkaisujen määrä ratkaisee

Communications of the ACM -journalissa (oman alani kolmanneksi arvostetuin lehti) oli artikkeli, joka alkoi:

"As a senior researcher, I am saddened to see funding agencies, department heads, deans, and promotion committees encouraging younger researchers to do shallow research. As a reader of what should be serious scientific journals, I am annoyed to see the computer science literature being polluted by more and more papers of less and less scientific value."

Kyseessä ei ole tavallinen artikkeli vaan kannanotto computer science -alan nykyisen julkaisupolitiikan ongelmiin ja samoja ongelmia on varmasti löydettävissä myös muilta tieteenaloilta. Yleisesti ottaen ongelmien lähtökohta on, että julkaisujen määrä ratkaisee, ei niiden sisältö. Tästähän on ollut keskustelua kotimaassammekin liittyen yliopistojen varojen jakoon. Määrän ollessa ratkaiseva tekijä ovat seuraukset artikkelin mukaan:

• It encourages superficial research
• It encourages overly large groups
• It encourages repetition
• It encourages small, insignificant studies
• It rewards publication of half-baked ideas

Onko tilanne tosiaan näin raadollinen, että määrä korvaa täysin laadun? Ja onko tämä vain yhden alan tauti vai laajemminkin tieteen HIV, joka leviää ja jota voi hoitaa, mutta josta ei voi parantua?

Itsellä kun ei suunnitelmissa ole ura akateemisella puolella niin en ole menettänyt yöunia sen vuoksi, mistä saada tarpeeksi julkaisuja aikaiseksi. Toisin voi olla heillä, joilla on leipä kiinni siitä, kuinka paljon julkaisuja kasaan saavat. Vaikken nyt enää mikään untuvikko olekaan, niin sitä kuitenkin toivoisi voivansa pitää kiinni joistain ihanteista ja yksi niistä on se, mikä on tarkoitus tieteellisen tekstin tuottamisella.

Muutakin asiaa aiheeseen liittyen artikkelista löytyy kuten mm. kuinka hyödyntää nykyiset pelisäännöt parhaiten (eli vinkkiä juuri heille, jotka tuskailevat julkaisumäärien kanssa). Teksti on kokonaisuudessan luettavissa mm. täällä. Omiin silmiini viite siihen tarttui Daniel Lemire'n blogin kautta.

Näinkö filosofiaa kirjoitetaan?

150 sivua takana nykyajan filosofiaa takana ja laarissa tähän mennessä yksi tosi hyvä ajatus oman väikkärin kannalta. Vaan on järkyttävä määrä turhaa nippelitietoa tuossa kirjassa! Kuka sanoi mitä ja minä vuonna ja miten hän kahden ja puolen vuoden päästä ajatteli asiasta.

En tiedä onko filosofian yleinen esitystyyli sama kuin kirjassa, mutta ne vähäiset filosofian tekstit, jotka olen lukenut, ovat antaneet kuvan, että filosofisen tekstin tapa esittää asia on henkilö- eikä asiakeskeinen. Luonnontieteissä on tottunut siihen, että henkilöllä ei ole merkitystä vaan asiat jyrää. Henkilökeskeinen tarkastelu tyyliin "Aleksis kiven alakoulun äidinkielen arvosanojen vaikutus kirjoitustyylin kehittymiseen" on oman käsitykseni mukaan jossain mittakaavassa humanistien tapa toimia (anteeksi kaikille humanisteille, jos pahasti olen pielessä). Ja tuota henkilökeskeistä tapaa tuntuu tuo koko kirja olevan täynnä. Nimeä vain nimen perään. Onko niin, että filosofiassa on vain muutama henkilö, jotka oikeasti ovat aidosti luoneet jotain uutta vai miksi asioita ei voi tarkastella asiakeskeisesti?

Toinen purnaamisen aihe on sanavalintojen käyttö. Eikö esim. seuraavaa virkettä voi esittää mitenkään selväkielisemmin:

"ongelmat katoavat siinä tärkeässä mielessä, että ne osoittautuvat puhtaasti kielellisiksi, ja ne osoittautuvat puhtaasti kielellisiksi siinä tärkeässä mielessä, että ne syntyvät kielenkäytöstä, joka voidaan välittää ja jonka sijasta voimme omaksua toisenlaisen kielenkäytön, johon kyseisiä ongelmia ei sisälly"

On toki totta, että kun puhutaan yhden aihealueen asioista, niin tietyt termit kuvaavat tiettyjä alan sisäisiä asioita ja siksi kyseessä ei ole vain sivistyssanoilla snobbailu vaan eksaktiin ilmaisuun pyrkiminen. Ja on toki totta, että en ole itse aihealueeseen perehtynyt, jolloin vaatii aikansa totutella alan tyyliin ja sisältöön. Mutta siitä huolimatta jotenkin tulee välillä tunne, että onko nyt ihan pakko joka toisen sanan olla jokin vierasperäinen termi?

Noh, 300 sivua enää jäljellä, joten eiköhän tämä tästä.

Ja seuraavaksi lukulistalla filosofiaa

Pitkäaikainen haaveeni on ollut lähteä lukemaan filosofiasta tutkintoa. Siis ihan puhdasta filosofiaa. Filosofian maisterin titteli jo takataskusta löytyy, mutta ei sillä paljon filosofian kanssa ole tekemistä. Haaveeksi tuo tutkinto kyllä jää enkä sitä kovin vakavasti ole missään vaiheessa miettinyt. Lähin paikka filosofian opiskeluun taitaa olla Jyväskylässä ja "Haetaan filosofia" -ilmoituksia on näkynyt melko vähän lehtien työpaikkapalstoilla.

Filosofiassa vain on jotain mikä on aina viehättänyt ja siksi jatko-opintoihin kuuluvat pari filosofian kurssia ovat odotetuimpien joukossa. Tämän päivän ohjelmaan kuuluivat soitto kurssien vetäjälle suoritustapojen selvittämiseksi ja oppimateriaalin hommaaminen eli piipahtaminen kirjastossa. Tavat kurssien suorittamiseen olivat joko kirjatentti tai kaksi esseetä per kirja. Etäopiskelijana valinta vaihtoehtojen välillä oli helppo. Kunnallisesta kirjastolaitoksesta onneksi löytyi Niiniluodon ja Saarisen Nykyajan filosofia ja Raatikaisen Ihmistieteet ja filosofia on sitten varauksen kautta myöhemmin haettavissa.

Filosofian näkyminen tieteessä tuntuu riippuvan hyvin paljon kyseessä olevasta tieteenalasta. Tietojärjestelmätiede on siitä hedelmällinen tieteenala filosofiasta tykkäävälle, että on olemassa useita erilaisia katsantojakantoja, jotka on hyväksytty tieteenalan tavaksi tutkia asioita. Sen vuoksi tieteenfilosofista keskustelua käydään paljon ja siihen itsekin on jonkin verran tullut perehdyttyä.

Väikkärin teon kannalta on kyllä enemmän kuin hyvä, että oppii tietämään metodien ja teorioiden taustoista. Hyvin usein törmää johonkin yleisesti filosofiassa tunnettuun (erotuksena siis tieteenalan sisäisistä käsitteistä) teoriaan tai käsitteeseen kuten esim. Rawls’ Reflective Equilibrium. Ymmärrys tekstin sisällöstä jää vajavaiseksi kun ei saa kunnon otetta keskeisestä ajatusmallista.

Kun kurssin voi suorittaa kahden esseen kirjoittamisella, niin houkutus olisi lukea ainoastaan kirjoittamisen kannalta tarpeelliset osat ja antaa muun olla. Mutta ellei teksti järkyttävän raskasta ole niin ajattelin kyllä teokset kahlata läpi kokonaisuudessaan. Ja tänne sitten tullee palattua kirjoittamaan auki syntyneitä ajatuksia.